Takaisin listaukseen

Pientalon perustukset

Tällä kertaa meillä on käsittelyssä blogissa vielä tälle syksylle ajankohtainen aihe eli talon perustukset. Omakotitalon rakentaja pystyy harvoin valitsemaan rakennuspaikkansa maaperäolojen perusteella. Perinteisesti rakennukset pyrittiin sijoittamaan kuivalle, jos mahdollista, routimattomalle maaperälle.

Tällä kertaa meillä on käsittelyssä vielä tälle syksylle ajankohtainen aihe eli talon perustukset. Omakotitalon rakentaja pystyy harvoin valitsemaan rakennuspaikkansa maaperäolojen perusteella. Perinteisesti rakennukset pyrittiin sijoittamaan kuivalle, jos mahdollista, routimattomalle maaperälle. 

Nykyisin, varsinkin taajama-alueilla, maaperän laatua ei oteta riittävästi huomioon asuinalueita kaavoitettaessa. Omakotirakentaja saa vain harvoin valita rakennuspaikkansa maaperän sopivuuden perusteella. Niinpä hän saa varautua joskus kalliisiinkin perustusratkaisuihin, jotta vältyttäisiin mahdollisilta kosteuden ja rakennuspohjan painumien aiheuttamilta vaurioilta. Perustamiskustannusten osuus rakentamisen kokonaiskustannuksista on yleensä 10–20 %.

POHJATUTKIMUS

Ensimmäinen rakennuksen suunnitteluun liittyvä toimenpide on aina pohjatutkimus. Koska pohjatutkimus saattaa vaikuttaa ratkaisevasti perustamistavan ja joskus jopa rakennustyypin valintaan, tulisi se tehdä jo ennen rakennuksen varsinaisen suunnittelun aloittamista.

Joissakin tapauksissa maaperän laatu ja sille soveltuvat perustamisratkaisut voidaan määritellä silmämääräisesti. Yleensä suunnittelijan tulee kuitenkin rakentajan ja rakennuttajan kanssa huolellisesti selvittää rakennuksen, maapohjan, maastonmuodon ja perustamistavan keskinäinen riippuvuus. Tarvittaessa tehdään perusteellinen pohjatutkimus.

RAKENNUSPOHJAN MAALAJIT

Maaperällä ja sen koostumuksella on suuri merkitys perustustyypin ja perustusten rakenteen suunnittelussa. Kantavuuden lisäksi maalajien kapillaarisuus ja maaperän routivuus ovat tärkeimpiä perustusten suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Lisäksi on hyvä varmistaa jo ennen rakennuksen suunnittelun aloittamista, ettei rakennuspaikan radonpitoisuus ylitä sallittuja arvoja.

Kapillaarinen vedenliike maasta perustuksiin ja maan routiminen (maan jäätyminen, johon liittyy vesipitoisuuden kasvu ja myös routimisnousua) riippuvat pääasiassa maa-aineksen rakeisuudesta.

Routivia maalajeja ovat savi, hiesu, hienohieta ja yleensä sellaiset moreenit ja muut maalajit, joissa hiesua ja sitä hienompia lajitteita on enemmän kuin 3 painoprosenttia laskettuna 2 mm pienempien rakeiden määrästä.

Koska yleensä ei voi olla täysin varmoja maalajien hienojen ainesten määrästä, tulisi kapillaarisen vedennousun katkaisevana kerroksena käyttää rakeisuudeltaan vähintään 2 mm:n maa-ainesta eli soraa koko rakennuspohjan alueella.

Eloperäiset maalajit, kuten esim. turve, humus ja lieju tulee aina poistaa rakennuspaikalta ennen rakennustöiden aloittamista.

Anturoiden alle tulee normaalisti hyvin tiivistetty sora. Täyttömaana käytetään karkeaa, kapillaarisen vedennousun estävää salaojitussoraa.

SALAOJAT

Salaojien tehtävänä on estää kosteuden haittavaikutukset maahan rajoittuvissa rakennusosissa (perusmuurit, kellarinseinät ja maanvaraiset alapohjat), osittain ohjailla pintavesiä sopiviin purkupaikkoihin ja kuivattaa maaperää sekä lisätä siten sen lämmönvastusta.

Salaojajärjestelmä muodostuu salaojaputkista, salaojakaivoista ja salaojiin yhteydessä olevista vettä hyvin läpäisevistä maakerroksista. Alapohjatyypistä ja perustamistavasta riippumatta perustukset salaojitetaan aina, ellei rakennuksen alla oleva maalaji ole hyvin vettä läpäisevää.

Putkisalaojina käytetään yleisimmin muovi- tai tiiliputkia. Putkien nimellishalkaisijan on oltava vähintään 100 mm. Pintavesien suora pääsy putkistoon estetään maanpinnan muotoilulla ja putkiston yläpuolella olevalla tiiviillä kerroksella (savi, muovi). Salaojaputket liittyvät aina hyvin vettä johtavaan sorakerrokseen. Myös salaojaputkien sivuilla ja alla tulee olla vähintään 100 mm soraa.

Sijoitettaessa salaojat matalaan perustetun rakennuksen perusmuurin ulkopuolelle routaeristeen alle, on salaojan peitesyvyyden oltava vähintään 0,5 m. Jos routaeristettä ei käytetä, salaojan syvyyden täytyy olla Etelä-Suomessa vähintään 0,8 m, Keski-Suomessa 1 m ja Pohjois-Suomessa vähintään 1,2 m. Salaojaa ei sijoiteta yleensä 1,5 m:ä kauemmaksi anturasta. Kellarinseinän yhteydessä salaoja sijoitetaan mieluimmin anturan alareunan alapuolelle ja vähintään 300 mm alinta lattianpintaa alemmaksi.

MISTÄ LÖYDÄN TEKIJÄN TALON PERUSTUKSILLE?

Remonttilinkin kautta saat helposti useamman tarjouksen alueesi ammattilaisilta myös silloin kun olet talon perustuksille tekijää vailla. Oli kyseessä sitten omakotitalo tai taloyhtiö. 

Saat kauttamme useita tarjouksia helposti, nopeasti ja luotettavasti. Tarjouspyynnön jättäminen palvelussamme on täysin maksutonta eikä sido sinua mihinkään. Tarjouspyyntösi näkee vain hyväksyntämme saaneet urakoitsijat, joiden taustat ja rekisteritiedot olemme huolellisesti tarkistaneet.

Saatuja tarjouksia on helppo verrata, ja palvelumme auttaa remontin suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jätä tarjouspyyntö painamalla tästä!